perjantai, 24. elokuu 2007
Kaipaajat
Minä ja koiramme kaipaamme sitä tunnetta kun talo on täynnä puhetta ja ihmisiä on enemmän kuin minä ja isäntä. Tulee hiljaisuus, outo olo, ikävä ja mikään ei tunnu miltään sinä päivänä kun talo tyhjenee. Toisaalta kaipaaminen on jollain tapaa mukavaa, kun on joku jota kaivata. Minulla on mieheni, kun hän on töissä ja koiramme, kun olemme poissa kotoa niiden luota. Vanhempiani saan kaivata, kun he ovat kaukana ja näemme heitä ehkä kerran tai pari vuodessa. Mutta se tuntuukin sitten mukavalta, kun kohdataan pitkästä aikaa.
Ensi kerralla näenkin sitten heidän uuden talonsa Kaikki musiikki, joka on suruisaa ja rauhallista saa minut tuntemaan oloni haikeaksi. Doris kaipaa äitiä ja isääni jotka lenkittivät ja pitivät seuraa heille. Ja aina liikeni rapsutuksia. Milli kaipaa äitiä ja isääni taas vauhdikkaan lenkin vuoksi ja rapsutusten sekä rauhallisuuden. Kaikilla meillä on joskus haikea olo. Minä lievitän sitä ajan kuluessa vaikka millaisin keinoin, jotka helpottavat odotusta. Yleensä koitan kuunnella iloisempaa musiikkia, siinä usein epäonnistuen tai sitten koitan ajatella muuta. Odotus palkitaan joskus.
Kommentit