Voiko ihminen elää koiranelämää?
Tätä pohdin omistajani Lauran kanssa. Olen Welsh corgi pembroke "Doris", 3-vuotta ja kanssani asustaa myös Welsh corgi cardigan "Milli" 3v. Olemme kaveruksia jo pentulaatikkoikäisistä, mutta emme samaa pentuetta.
Totuuksia koiran elämästä. Kaikkea ei kannata kuitenkaan ottaa liian vakavasti. Päästän täällä höyryjä, joten ottakaa lukijat huumorityökalu mukaan.
Mitä on koiranelämä?
Olen monesti pohtinut sitä, koska koira ei osaa puhua ja sanoa että sillä on hauskaa.
Se pitäisi näkyä kokemuksesta omin silmin että milloin koiralla on hyvä olla.
Jos olisin koira, kokisin kai hyväksi elämäksi että saa ajoissa ruoan ja juomaa riittävästi. Saa nukkua unensa rauhassa ja leikkiä mahdollisen kaverinsa tai lajitoverinsa kanssa tai olla leikkimättä. Saa piehtaroida nurmella ja hieroa itseensä omistajaa ellottavaa hajua, koska on koira.
Koirana tarvitsisin vaihtelua ruokaan, hoitoa kun olen sairas, silittelyä ja rapsuttelua mahan ja korvien kohdalta.
En pitäisi siitä, kun olen märkä tai että vedetään hihnasta, jos en halua kulkea.
Haluaisin päästä ulos, kun on hätä. En juurikaan välittäisi ringissä kulkemisesta tai poseeraamisesta, mutat voin olla välillä mieliksi. Haluan oikeuden olla koira, kun sellaiseksi minut on luotu. En ole lelu tai lapsenkorvike, joka pitää pukea, sillä minulle tulee kuuma ja minulla on jo jonkinlainen luonnollinen takkini:turkki nimittäin. Arvostan sitä, että minua aktivoidaan luonnolliseen aikaan, ei kesken unieni tai syömisen. Että tällainen olisi se koiranelämä. Älkääkä aina viitsikö huudahtaa, että "Mikä koiranilma!"- kun sataa. En minä välitä sateessa istumisesta tai sateesta, ellei ole kuuma ilma muuten.
Älkää olettako tietävävänne, mitä sanoisin tai ajattelisin. Olkaa tyytyväisiä siitä että olen seurananne, älkää haikailko kuulteni toista tottelevaisempaa koiraa, kun hermostutte minuun.Muistakaa olen luontokappale, jolla on huonot ja hyvät päiväni kuten teilläkin. Huomatkaa minut, kun olen tullut lohduttamaan teitä surun hetkinä ja ilossanne ottakaa minut mukaan. Olen elämänkumppaninne, kohdelkaa minua siten. Ette tule katumaan. Älkää väittäkö minua itsekkääksi oman edun tavoittelijaksi, vaan syyttäkää itseänne, kun otitte koiran teitä lenkittämään, huvittamaan ja seuraksi. Kiitos, sain haukkuvuoron ;). Nyt menen jatkamaan koiranuniani.
maanantai, 13. elokuu 2007
Kommentit