Katsoin suosikkisarjaani dvd:ltä. Ylpeys ja ennakkoluulo, joka on tehty  Jane Austenin romaanin pohjalta. Hänkin oli papin tytär kuten minä.  Koen vahvaa sielunkumppanuutta  tämän jo kauan sitten kuolleen kirjailijattaren, loistavan aikansa kuvaajan, itsepintaisen kirjailijan ja romanttiseen elämään uskovan naisen kanssa. Hei Jane, kiitos ihanasta lahjasta maailmalle. Muistutat meitä ainiaan siitä, että ylpeys liikana määränä  ja vääristyneenä muotona on haitaksi ihmissuhteissa ja estää meitä tutustumasta todellisiin luonteenpirteisiimme. Se tuhlaa aikaamme, jonka voisimme käyttää muiden kuuntelemiseen ja muilta oppimiseen.
Tämä versio, jota olen katsellut, on näyttelijätär Jennifer Ehlen esittämän Elisabethin  ja Colin Firthin eli Mr.Darcyn tähdittämä. Kertakaikkiaan eniten pidän tästä, kuin siitä missä näytteli Keira Knightley. Yhä edelleen eläydyn vahvasti kaikkeen. Musiikki on osuvaa, englantilaiset maisemat kauniita ja näyttelijät tuntuvat luonnollisilta. Oiva matka toiseen aikaan. Siinä oppii miten paljon vapaamielisimpiä nykyään ollaan, mutta liika vapaus voi myös tuoda hämmennystä, eksymisen tunnetta ja turvattomuutta. Tietää, että haluaa olla vapaa, ei vaan tiedä miksi ja miten. Kuinka vapaita sitä edes itse asiassa ollaan.
En kestäisi ajatusta olla koko päivä sen ajan tyyppisissä mekoissa korsetin ympäröimänä, mutta jos olisin tottunut siihen nuoresta, niin olisi ainakin hyvä ryhti ja ei paino-ongelmia. Kaikessa on se oma hohtonsa ja karu puolensa. Olen muuten saanut Colin Firthiltä kerran vastauksen kirjeeseeni. Siinä on kortti, jossa on hänestä komea kuva ja lukee että To Laura, Best wishes Colin Firth
Olen siitä iloinen, mutta minulla ei ole syytä ylpeillä, koska jollain toisella on jonkun toisen kuva allekirjoitettuna, jota minä taas saattaisin kadehtia. Ikuisuuskysymys: Milloin ihminen on lopulta kaikkeen tyytyväinen?

Tällainen löytyi netistä. Onpa näköinen, saisipa vielä barbeina samat  ; )

http://www.stardoll.com/fi/dolls.php?id=276