Huomenna on kulunut tasan 5 vuotta, kun minut liitettiin ortodoksiseen kirkkoon Oulussa. Silloin oli sunnuntai ja sille viikonlopulle sattui myös kirkossamme Karjalan valistajien juhla. Mukana oli myös kaksi muuta naista, joista toisen kanssa olen ollut vielä yhteydessä. Se oli minulle ellämässäni unohtumaton päivä. Hienoa oli myös se, että vanhempani ovat niin avarasydämisiä, että hyväksyivät päätökseni. Jos eivät olisi, olisin antanut ajan kulua ja odottaa että he hyväksyisivät sen. En ole koskaan katunut muutosta, se on auttanut minua elämänpolulla ja tukenut. Antanut uusia työkaluja ja toivoa,rakkautta sekä uskoa. Ilman uskoa ei ole toivoa eikä rakkautta. Tämän olen monelta
ortodoksiselta papilta saanut elämän evääkseni kuulla. Ja siihen on lohdullista palata, jos tuntuu kurjalta.