Tunteeni ovat kuin vuoristorata, kelläpä ei. Tässä maailman menoa katsoessa tulee surulliseksi, kun ihmisiä vie raha ja valta.Ei raha tuo riippumatonta valtaa, rakkautta, vilpitöntä lojaaliutta.
Olkaa toisille ihmisiä,olkaa lähimmäisiä.Jos tuntuu, että pitäisiköhän soittaa tuollekin, kun en ole aikoihin kysellyt kuulumisia, niin tehkääpä se. Älkää miettikö liian kauan, ettei sitten tarvitse katua ettei soittanut.Minä voin sanoa, että lähimmäisen soitto, vielä parasta käynti hänen luonaan on balsamia haavoille,joita tulee yksinäisyydestä. Mitä minä tiedän siitä? V: Minä tiedän siitä tosi paljon omasta kokemuksesta omanlaisesta yksinäisyydestä, ihmisen kaipuusta, ystävän kaipuusta.