Rakastuin kreikkalaiseen ruokaan samaan aikaan kuin mieheeni. Olin tykännyt kreikkalaisesta musiikista jo aikaisemminkin ja tässä samaisessa ravintolassa olin käynyt veljeni, ja ystävieni kanssa muutaman kerran. No tämä ystäväpariskuntamme, joka tuli tutummaksi minulle sekä mieheni että seurakunnan kautta, omistaa Oulussa ravintolan nimeltä Crecian. Ravintolan omistaja, kotoisin Kyprokselta osaa vieraanvaraisuuden ja asiakaspalvelun ja kokki maukkaan ruoan teon, samoin henkilökunta osaa hommansa. Siellä annokset ovat isoja, koskaan en ole jäänyt nälkäiseksi. Lammaspaisti eli Kleftiko on siellä suosikkini. Ja myös souvlaki-vartaat.
Vietimme myös ikimuistoiset hääjuhlamme siellä sirtaki-tanssin opettelemisen merkeissä ja kaikki häävieraamme tulivat yllättymään ruoka-annoksien suuresta koosta. Tarjosimme häämenunamme kleftikoa talon perunoilla ja viinilasillisen ja sitten oli entisen naapurini leipoma hääkakku, joka koki nopean katoamistempun vieraiden mahaan, sekä äitini leipomat pikkuleivät ja pullan. Sinne mieheni vei minut virallisille ensitreffeille syömään. Epävirallisella tapaamisella olimme käyneet iltateellä tammikuussa 2003 cafe Bisketissä. Mutta tämä kreikkalainen ravintola oli kyllä parasta.
No ensin en meinannut millään jaksaa syödä kaikkea ruokaa annoksessa, mutta pikkuhiljaa opin.
On tullut maistettua monenlaista. Ruoka on terveellistä ja ruoan mukavasti sulattaa kreikkalainen kahvi, joka ei todellakaan ole mitään laihaa. Vaan ihan kunnon kahvia. Auttaa ruoansulatuksessa mukavasti. Joskus olen ottanut jälkiruoaksi jäätelöä tai baklavaa.